- Neulonut paljon ja saanut jopa vähän valmiiksikin. Tällä hetkellä kesken on palmikkosukkapari (toista sukkaa vailla), tuubihuivi (siskolle, puolet jäljellä), torkkupeitto (no ne neliöt, saaja on tässä välissä tarkentunut) sekä sukat (itselle työkäyttöön).
- Laatinut joululahjalistan - en siis sitä Rakas joulupukki-alkuista, vaan sen tee/hanki nämä-version. Lokakuussa! Osa on vielä vähän auki, mutta sen päätin, että tänä jouluna meiltä ei saa kukaan yhtäkään suklaarasiaa. Shokkipaljastus: yksi lahja on jo aloitettu. Okei, aloitin sen jo aiemmin syksyllä, mutta SILTI.
- Saanut uuden työpaikan, wiiii! Tai no, sama firma kyseessä, eri tehtävät vain. Ja mikä parasta, työmatka lyhenee! Vielä marraskuun ajan 50 kilometriä yhteen suuntaan, mutta joulukuun ensimmäisenä enää säälittävät 15. Eläköön! Ja kyllä, olen jo suunnitellut säästyvien dieselrahojen varalle vaikka jos minkälaista kohdetta.
- Ollut niin tolkuttoman pohjalla treenimotivaation suhteen kuin olla ja voi. Pikkuhiljaa alan kuitenkin selkeästi kammeta itseäni ylöspäin, viime viikolla kävin taas juoksemassa ja tänään lähdin jo oikeasti mielelläni treeneihin. Jännästi se näkyi suoraan myös siellä kentällä.
- Kärsinyt kuivasta ihosta. Miellyttävä tunne, kun sukkaa jalkaan vetäessä kuuluu jäätävä rahina.
- Niin joo, kävin minä keikallakin. PMMP:n jäähyväis-sellaisella. Mitkään sanat ei riitä kuvaamaan sitä tunnetta, kun yhtäkkiä silmille rävähtää miljoonia valoja ja parituhatta ihmistä huutaa HEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEELVETIN HYVIN MENEE. Tai sitä, kun laulaa (ja vähän itkee) eturivissä, käsi parhausihmisen kädessä, että tehän ootte jo oikein kun te ootte vaan just noin. Tai sitä, kun karjaisee keuhkot tyhjäksi että MATOJA JA PIRUJA JA MATOJA ja katosta räjähtää pommi. Tai sitä, kun tajuaa itkevänsä kohtuullisen vuolaasti siinä vaiheessa, kun Joutsenien alkutahdit pärähtää ilmoille. Tai sitä, kun Koko Show iskee enemmän vyön alle kuin ikinä aiemmin. Okei pointti selvä, oli parasta.
- Stressannut vaihteeksi raha-asioita siihen malliin, että me ollaan riidelty jopa meidän mittapuulla paljon. Ja se on kuulkaa aivan hemmetin paljon se. Onneksi mennään jo parempaan päin.
- Miettinyt aika useinkin tätä blogia. Sitä että kaatuiko tämä nyt taas kerran. Päätin sitten kuitenkin, että eipä kaadu, mutta nyt ei vain ollut aikaa eikä jaksamista. Tänäiltana tuntui siltä, että jatketaanpa taas vähän tiheämpään tahtiin.
- Yritin minä kuvankin ladata, mutta väärä kone en osaa käyttää nyyh.
Palataan!
