"Eeči vuolgij, eeči vuolgij mašiinan"

J lähti tänäaamuna työreissulle ihan rapakon taakse (a.k.a Birminghamiin), ja me jäätiin Elviksen kanssa kaksin kotiin. Hyvällä tuurilla J tulee jo keskiviikkoiltana, mutta viimeistään kuitenkin perjantaiaamuna.

En ole ikinä tykännyt olla yksin, en koskaan. Opiskeluaikana siihen jotenkuten tottui, kun J oli armeijassa, mutta aina se vaan oli yhtä vastenmielistä jäädä tyhjyyttä humisevaan kämppään. Eikä ne päivät, mutta yöt! Olen saakeli sentään kuusi (6) vuotta nukkunut kainalossa, enkä yhtään osaa nukkua yksin. Okei, joskus on ihan kivaa nukkua yö tai pari niin leveästi kuin sänkyyn mahtuu, mutta lähtökohtaisesti kainalo on aina parempi. Lämpimämpikin. Ja nyt minun pitäisi jaksaa miltei viikko paitsi nukkua yksin, myös pyörittää koko työ-päiväkoti-reenit-partio-elämä-rumba yksin. Blaah sanon minä.

Onneksi yksinolo alkaa pehmeällä laskulla eli lauantailla ja sunnuntailla. Tänään me syödään uunissa hiljalleen kypsyteltyä monsterisiikaa (se ei mahtunut mihinkään uunivuokaan ja pellillekin vain vinoittain ja silti pyrstö tulee vähän yli), neulotaan, virkkaillaan ja rakennetaan legokaupunki. Huomenna nukutaan pitkään (ainakin kahdeksaan!), käydään koirien kanssa metsälenkillä ja minä pääsen viikon sairastelun jälkeen taas reeneihin, johan on aikakin. Maanantaina on reenit, tiistaina partio ja keskiviikkona ehkä jo päästään hakemaan J kentältä kotiin. Että ei tässä nyt ihan hätää olla kärsimässä ja itku silmässä istuskella kotona, ei lähellekään. On tämä vähän blaah silti.

J vei kameran, joten tässä teille täysin random-kuva jonkin ajan takaa. Neppareiden avaaminen on Elviksen mielestä suorastaan viihdyttävää.

Miniloma

Tämä perhe otti ja lähti mummolareissulle pitkäksi viikonlopuksi. Lähdettiin perjantai-iltana (tutusti lähes maailmansotaan verrattavissa olevan riidan jälkeen), oltiin yhdentoista maissa perillä ja kotiin palattiin tänään iltapäivällä. Ulkoiltiin, tulisteltiin, poimittiin mustikoita juuri ennen pakkasyötä, hengailtiin, syötiin, minä neuloin, J kävi mettällä ja Elvis nautti suunnattomasti mummon jakamattomasta huomiosta. Yöt nukuttiin huonosti ja kotiin tuotiin kolme kappaletta vuotavia neniä ja kipeitä kurkkuja. Mukavaa meillä oli silti, niinkuin aina.

Elviksen uusi pipo valmistui tosiaan sunnuntaina. Aika kiva siitä tulikin!

Paluumatkalla pysähdyttiin ihan shoppailemaan, kangaskasseja kun ei voi koskaan olla liikaa. Ihana väri, paksu kangas, nätti painatus ja 5 euroa, kyllä kiitos!

Arkeen palataan huomenna pitkällä työpäivällä ja lippukunnan hallituksen kokouksella. Sitä ennen iltapalaksi kuitenkin tuoreita sämpylöitä ja lappapuuroa sekä Koko Suomi leipoo. Lomalla on kivaa, mutta täytyy sanoa, että on meidän arkikin aika tosi kivaa.

Keskeneräisiä

 

 

Pitäisi joskus ehtiä tehdä jotain ihan valmiiksikin. Harmaan huivin lupasin täksi päiväksi, joten täytynee jatkaa sillä. Kuvioneuleeseen haluan sittenkin yhden toisen värin kun se edellinen ei näyttänytkään niin kivalta, edessä on siis viisi kerrosta purkua ja uuden langan osto. Keltaiset palmikot eivät mahtuneetkaan siroon 41 koon jalkaani, joten ne taisivat jäädä odottelemaan joulua ja sopivaa saajaa. Vihreä huivi on ollut kesken viime keväästä, kun en ollutkaan varma sen väristä. Nyt se näyttää taas kivalta, joten ehkä sittenkin teen sen kiltisti loppuun. Isoäidinneliöillä puolestaan ei ole kiire, peitto on menossa joululahjaksi kun tajusin, ettei meillä kotona ole sille sopivaa paikkaa. Elviksen päiväpeitto kulkee nimellä ikuisuusprojekti, jonka valmistumisesta en ota minkään sortin paineita. Virkkailen rivin silloin ja toisen tällöin, koko ajan se pitenee.

Kun vain olisi aikaa! Illan tunnit ovat työpäivien jälkeen niin kamalan lyhyitä, tuntuu että aika vain valuu käsistä. Eilinen meni siivoillessa ja puuhommissa, tänään olen ehtinyt neuloa tuota harmaata huivia jo aika monta kerrosta, kiitos Elviksen joka päätti että kymmenen yli seitsemän on aivan hyvä aika herätä sunnuntaiaamuna. Tämä päivä näyttää mukavan tyhjältä, me vain odotellaan kotona auton ostajaa ja mulla on tiedossa uintia ja pump. Jospa siis tänään ehtisin tosiaan tehdä ainakin tuon siskon huivin ja ehkäpä tuon omanikin.

Neulomista riittäisi kyllä edelleen. Elvis tarvitsisi uusia lapasia ja pipon, itselle tahtoisin neuloa ainakin yhden huivin ja täydellisen oranssi anopilta jäänyt villalanka on odotellut palmikkolapasiksi muuttumista jo viime tammikuusta, Isoveljestä oli tullut sairaan hieno neonkeltainen väri josta on vaan pakko tehdä ainakin pipo ja ehkä sukatkin, joululahjojakin pitäisi alkaa ihan oikeasti jo miettiä. Elviksen värikynille pitäisi virkata jonkinsortin säilytyspussukka ja kamerakin kaipaisi omaansa. Pitäisi lähteä mökille viikonlopuksi niin saisi jotain tehtyä... kun olisi aikaa siihenkin. No, kahden viikon päästä pitäisi olla, jos ei tule mitään ylläriä eteen.

Loppuun vielä rapsuttaja sekä virallinen valvoja.

Saikulla

Olotilani perjantaina, eilen ja tänään:

Jaa että huomenna töihin? Katsellaan. Nyt lapsi päikkäreille ja itsellekin unta palloon.