Lauantaiaamuna hymyilyttää

- Eilinen kirppislöytö! Tummanharmaa, superpehmeä, ihanan yksinkertaisella tekstillä varustettu Cubuksen huppari, alkuperäinen hinta 30e. Laput kiinni. Kympillä! Normaalisti en todellakaan maksa kirppisvaatteesta noin paljoa, mutta ilmeisen koskematon huppari sai heltymään. Koska se oli juuri sopivasti liian iso. Ja tummanharmaata minulla ei vielä ole. Ja ööh... no huppareita tarvitsee aina? (Laskin eilen mun hupparit. Niitä on 22,5. Apua! :D Puolikas tulee siitä, että se huppari on oikeastaan J:n, mutta minä sitä vissiin enemmän käytän... koska J ei ehdi ikinä...)

- Torstaina saapunut Zalandon paketti. Aivan ihana tummansininen neuletakki (jep, ihan oikeasti tilasin vaatteen joka EI OLE HUPPARI!!!), ruudullinen huppari (...ups... mutku ruutuja! Väriä! Piristystä elämään!) ja tärkeimpänä pitkähihainen juoksupaita sekä uudet juoksutrikoot. Ei vitsi, varsinkin juoksukamppeet olivat aivan täydelliset. Melkein piti kiskaista pienet Zalando-kiljunnat kun vedin ne housut jalkaan :D Ne istui niiiiin hyvin! Valitettavasti eilinen hyinen viima pakotti jäämään kotiin, mutta jospa pian pääsisin testaamaan.

- Tänään on pari peliä (n. 45min päästä lähtö ja mä oon kohtuuvaiheessa; auto tyhjentämättä, tavarat pakkaamatta, tukka eilisellä letillä, naamalle en oo tehny mitään, eväät on tekemättä ja aamupalakin on vähän kesken, mites tämä nyt taas näin) ja nyt on semmonen fiilis että TÄNÄÄN LÄHTEE!

- Aloitin ruokavalionatseilun suunnilleen viikko sitten ja tällä tiellä ollaan edelleen. Olin ihan satavarma, ettei tästä tule mitään koska joulusuklaat, mutta niin vain se vaikein pätkä meni. Loppuaikahan menee sitten niin että heilahtaa, kun alku on rämmitty. Veikkaan, että uusimmalla addiktiollani ruisnachoilla (J:n sanoin "hapankorppusipsit") on jotain osuutta asiaan. Saatoin eilenkin illalla syödä pussillisen. Yksin. Kerralla.

- Ihana, ihana Elvisbelvis. Nousin ylös ja ajattelin ensin jättää Elviksen J:n kainaloon, mutta piakkoin oven takaa kuului "Enni, munuuuu! Ennimunuuuuuuu! Koccáim! Enniiii!" Aaaawwwws. Munu (=muru jos joku ei tajunnu) olet itse.

- Rahahuolien helpottaminen!! Ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen lainanmaksupäivä ei johtanut kolmanteen maailmansotaan. Ah. Ei sitä rahaa nyt vieläkään liikaa ole, mutta tosiaan enää ei sentään tarvitse riidellä aiheesta koko aikaa.

Wihihihi, hyvä aamu on tämä. Hyvä tulee tästä päivästä. Ihan on semmoinen olo että tänään saatetaan pelata aivan törkeän hyvin! Jou! Nyt tavarat kassiin, auto tyhjäksi, firman luottokontilla tankille ja pari apinaa kyytiin, kivaa lauantaita!

Sunnuntaisia ajatuksia

Niin sitä vain kaksitoista päivää taas vierähti, vaikka tahdin piti kiihtyä. Syytän tällä kertaa kiirettä nimeltään elämä; töitä, partiota, treenejä, pari yötä putkeen valvonutta lasta ja sitä rataa. Mutta ihan hyvin täällä menee.

Isänpäivä olisi voinut sujua kivemmissakin merkeissä, mutta noh, onpahan ilmaa taas puhdistettu. Kyllä tämä tästä. Me vain tarvittaisiin tosi kipeästi kunnolla aikaa toisillemme, ihan vain meille kahdelle. Perheaikaa ollaan saatu raivattua kalenteriin jo paremmin, mutta se parisuhde meinaa välillä vähän unohtua. Tai unohtua on ehkä väärä sana, ennemminkin se menee vain tässä sivussa. Ei ole aikaa kuunnella kunnolla, mitä toisella on asiaa. Eikä olisi aikaa vastata, vaikka se sanoisikin jotain kiinnostavaakin. Kyllähän me juuri ehditään istahtaa sohvalle sillointällöin vierekkäin ja iltaisin yritetään aina puhuakin jotakin, mutta eihän se todellakaan ole sama kuin ihan oikeasti kaksin vietetty ilta, yö, aamu ja päiväkin.

No, ehkä joskus keväällä sitten. Marras- ja joulukuu menee viikonloppujen osalta tiukasti kiinni lentopalloilussa, joulunalusviikon J on Barcelonassa, sitten onkin joulu ja uudenvuoden jälkeen päästään taas töihin. Tammi-, helmi- ja maaliskuu on J:n työn kannalta kaikkein kiireisintä aikaa, sitten onkin huhtikuu jo. Ehkä sillä elokuisella lauantailla on siis vaan pärjättävä vappuun saakka...

Tiedän kyllä, että tällaista tämä nyt vaan on. Mutta joskus olis ihan kiva jos olis vähän erilaista.