Rakkaimman pikkutaaperon kanssa herättiin ihan rauhassa, ilman paineita mihinkään ehtimisestä. Ei ollut kiire minnekään - ensimmäinen sellainen aamu tällä viikolla ja viimeinen taas viikkoon. Kaamoksen värjäämä taivas, kaksikymmentä pakkasastetta, hiljaisuus. Tuli leivinuunissa ja ainakin kaksi kuppia kahvia. Siivoilua, joululahjasukkien neulomista. Lounaaksi puuroa oman maan mansikoilla, lounaan jälkeen olisi lumitöitä. J:n pitäisi töistään ehtiä iltapäiväkahville ja sitten ehkä ollaan vain. Illalla treenit ja sauna.
Voiko sunnuntailta kauhean paljon enempää vaatia?
(No ehkä sen, että kamera, laturi ja piuha olisivat edes jossain määrin paikannettavissa. Mutta otetaan muistikuvia, niinhän se J sanoi kun Elviksen pakettien avaamisen riemua ei jouluna saatu ikuistettua.)
